Artikkelit

#kapakesä: Yhdessä ongelmia ratkomaan

Sirkka Korhonen laittoi Liperin kunnan varhaiskasvatuksen perusteellisesti uusiksi digitekniikan avulla. Muutos vaatii rohkeutta ja niin kuntalaisten kuin työntekijöiden sitouttamista, Korhonen sanoo.

Liperi on pohjoiskarjalaiseksi kunnaksi aavistuksen epätyypillinen. Sirkka Korhosen aloitettua työskentelyn kunnan varhaiskasvatuksen johtajana kymmenen vuotta sitten on kunnan varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten määrä kasvanut kolmesta sadasta kahdeksaan sataan. Nytkin kuntaan on suunnitteilla uusi päiväkoti.

– Tällainen kasvu on luonut mahdollisuuden ja velvollisuuden uudistaa varhaiskasvatuksen toimintaa. Kun kunta on investoinut paljon uusiin palveluihin ja infrastruktuuriin, niin siinä on ollut samalla aika haaste miettiä, mikä on se taloudellisesti tehokas palvelujärjestelmä, joka säilyttää samalla hyvän pedagogiikan, Korhonen sanoo.

Tämän haasteen tuloksena Liperin varhaiskasvatuksessa on otettu käyttöön niin sanottu tuntiperustainen maksujärjestelmä. Järjestelmän puitteissa vanhemmat maksavat päivähoitomaksuja lasten päiväkodissa viettämän ajan perusteella, tiettyjen kunnan määrittelemien tuntikategorioiden mukaan. Lasten ”kellokortteihin” ja digitaaliseen Kasvunkansioon perustuvan järjestelmän myötä lasten hyvinvointi on parantunut, kuntalaisten tyytyväisyys noussut, maksut alentuneet ja kunnan rahoja säästynyt. Tämä oli kuitenkin vain jäävuoren huippu.

– Sekin on vain osa siitä, miten uudistimme kunnan koko varhaiskasvatusta, Korhonen muistuttaa.

– Avasimme kaikki hallinnon prosessit ja mietimme yhdessä ohjelmistoasiantuntijoiden kanssa miten saisimme suurimman hyödyn ohjelmista ja tekniikasta.

Nyt esimerkiksi perhepäivähoitajien palkanlaskenta vie kuukausittain puolitoista päivää, entisen kahden viikon sijaan. Kehittämistyöstään Korhonen saikin ohjelmistoyhtiö CGI:n Vuoden edelläkävijän palkinnon vuonna 2014.

Sähköinen asioiminen varhaiskasvatuksen piirissä aloitettiin Korhosen mukaan jo kuusi vuotta sitten. Kasvunkansio toimii muun muassa viestintäkanavana varhaiskasvatuksen ja kodin välillä. Sähköinen asiointi oli siis jo tuttua, kun uutta maksujärjestelmää alettiin levittää kuntaan vaiheittain, ensiksi perhepäivähoidossa, sitten vuorohoidossa ja lopulta kaikissa päiväkodeissa. Nyt tuntiperustaisuuden puitteissa vanhemmat kirjaavat Kasvunkansiossa myös esimerkiksi lastensa hoitoajat, minkä avulla suunnitellaan niin henkilöstön työajat kuin tuntien pedagoginen käyttökin. Sopivaa tietotekniikkaa ei alun perin ollut, vaan sellainen piti kehittää yhdessä ohjelmistoyhtiön kanssa.

– Nyt vanhemmista 99 prosenttia ilmoittaa hoitoaikansa sähköisesti, vaikka mahdollisuus toimittaa hoitoajat paperilla on myös annettu, Korhonen kertoo.

– Mutta vaatiihan tällaisen käyttöönotto valtavasti työtä ja työntekijöiden sitoutumista siihen. On tärkeää, että kaikki ovat sen takana ja se koetaan järkeväksi.

Vanhempien sitoutumisesta järjestelmään on Korhosen mukaan pidetty huolta järjestämällä koulutustilaisuuksia ja pitämällä aktiivisesti yhteyttä vanhempiin, jos sen käytössä on ilmennyt ongelmia. Asiointijärjestelmää kehitetään nyt eteenpäin yhteistyössä CGI:n kanssa ja se yhdistetään yhtiön Pro Consona -palveluun.

– Kohta henkilötietoja ei tarvitse täyttää useampaan kertaan, vaan jo sijoituspäätöksen yhteydessä tiedot siirtyvät. Seuraavassa vaiheessa ennen paperisina lähetetyt päätökset ja laskut muutetaan sähköisiksi, ja mahdollista on myös seurata lapsen kehitystä ja kasvua, Korhonen kertoo.

– Tavoitteena on, että koko se palvelukonsepti ja lapsen varhaiskasvatusura olisi asiointijärjestelmään koottuna. Yksillä tunnuksilla ja kirjautumisella pääsisi käsiksi kaikkeen.

 

Mutta miksi tuntiperustaisuus sähköisine asiointijärjestelmineen saatiin käyttöön juuri pohjoiskarjalaisessa Liperin kunnassa? Sirkka Korhosen mukaan vastaus lienee juuri kokonaisvaltaisessa prosessien uudistamisessa.

– Turhan usein ajatellaan, että otetaan tuosta joku sähköinen ohjelmisto, mutta sitä käytetään vain murto-osalta.

Tuntiperustainen järjestelmä on sittemmin otettu käyttöön muuallakin. Uudistustyö vaatii Korhosen mukaan kuitenkin vanhoista ajatusmalleista luopumista.

– Monesti maksuportaikko on kunnassa rakennettu niin, että kunta ei menettäisi tuloja. Tällöin joidenkin vanhempien päivähoitomaksut ovat jopa nousseet. Minä sanoin alusta asti, että järjestelmä on tehtävä sellaiseksi, että jos vanhemmilla luvataan maksujen alentuvan kun lapsi on vähemmän aikaa päiväkodissa, niin silloin se puree.

Organisaation ja muutosjohtamisen kannalta prosessien myllääminen vaatii paljon. Ulkopuolinen paine muutostyön aikanakin on ollut kovaa, Korhonen kertoo.

– Se vaatii ensinnäkin rohkeutta kestää se paine. Muutosta on vastustettu paljon. Tarvitaan myös uskoa siihen, että teemme oikeita asioita, tietenkään unohtamatta asiakkaita: siis lapsia ja perheitä.

– Täytyy osata innostaa ja tuoda kaikki mukaan miettimään, mitä pitäisi tehdä toisin. Osallistamisesta puhutaan paljon, mutta kyllä se on se viisauden siemen, hän jatkaa.

Start up-piireissä on viime vuosina puhuttu paljon epäonnistumisesta. Kymmenestä kehitteillä olevasta sovelluksesta tai palvelusta ehkä lykyllä yksi saattaa olla onnistunut idea. Epäonnistumiseen ei start up-yrittäjien parissa enää haluta liittää perisuomalaista häpeän tunnetta, vaan korostaa mahdollisuutta oppia uutta. Samalla lailla puhuu Korhonenkin.

– Pitää uskaltaa epäonnistua. Ei tämä mitään suoraviivaista kiitotietä ole meilläkään ollut. Täytyy vain todeta, että hei, tämä on uutta eikä kukaan tiedä mitä tästä seuraa. Meillä ei ole vieläkään olemassa tutkimustietoa siitä, miten eri maksujärjestelmät vaikuttaa varhaiskasvatuksen asiakkaisiin. Me lähdimme kokeilemaan.

– Pitää olla valmis kuitenkin ottamaan vastaan kritiikkiä.

 

 

Digitalisaatio on edennyt Liperiin myös sähköisten oppimateriaalien muodossa. Sirkka Korhosen suhtautuminen sähköiseen oppimiseen on muuttunut muutamassa vuodessa skeptisestä innostuneeksi.

– Minäkin ajattelin, että lapsia pitää jotenkin suojata digitaalisuudelta. Sitten lähipiirissä näin, kuinka kaksivuotiaskin käytti taitavasti älypuhelinta.

– Siinä vaiheessa aloin miettiä, että eihän lapsia voi suojella siltä. Kun itse olin pieni, minulta kiellettiin televisio, koska se vahingoittaisi silmiäni. Eihän kukaan ajattele enää näin.

Korhosen mukaan digitaalisuus pitää varhaiskasvatuksessa ottaa haltuun. Tärkeää on käydä dialogia vanhempien ja lasten kanssa.

– Vielä meistä ei varmaan kukaan tiedä, mitä pienelle, alle kolmivuotiaalle lapselle tämä oikein tarkoittaa.

Varhaiskasvatuksen puolella tutkimustietoa sähköisestä oppimisesta on hyvin vähän verrattuna kouluikäisiin. Liperin kunta tekeekin yhteistyötä eri yliopistojen kasvatustieteen ja mediatutkimuksen tutkijoiden sekä yritysten kanssa kehittääkseen uusia sähköisiä materiaaleja ja tutkiakseen niiden vaikutusta lapsiin.

– Meidän pitää tarkkailla, miten digitaalisuus vaikuttaa alle kouluikäisten lasten oppimiseen ja kehittymiseen, sekä tutkia mitä hyötyjä siitä on. Koulujen puolella tutkimustulokset ovat rohkaisevia, Korhonen sanoo.

Sekä Liperin esiopetuksesta että päiväkodeista löytyy oppimiskäyttöön jo tabletteja ja kannettavia. Ensivaikutelmat sähköisistä oppimateriaaleista lasten elämään ovat Korhosen mukaan innostavia.

– Usein sanotaan, että tekniikka jotenkin eristäisi ihmiset toisistaan. Päinvastoin, sehän yhdistää niitä lapsia! Kun yksi lapsi alkaa leikkiä tabletilla, siihen kerääntyy pikkuhiljaa muitakin. Yksi lapsi tietää jotakin, ja toinen neuvoo toisessa asiassa, Korhonen kertoo.

Ongelmia ratkotaan tabletinkin äärellä yhdessä.