Artikkelit

#kapakesä: Pohjois-Karjala sote-alan kehityksen kärkijoukoissa

Pohjois-Karjalassa on Suomen mittakaavassa oltu monella saralla kehityksen kärkijoukoissa sosiaali- ja terveysalan digitalisoinnissa. Niin sanotut Siun Sote- ja ODA-hankkeet ovat malliesimerkkejä siitä, kuinka laadukasta kehitystyötä maakunnissa tehdään tällä hetkellä sote-alan kehittämiseksi. Yleislääketieteen erikoislääkäri ja Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon ylilääkäri Anu Niemi kertoi meille paikallisesta kehitystyöstä.

Digitalisaatio sekä erilaiset sähköiset palvelut ovat olleet viime vuosina jatkuvasti pinnalla sekä terveyden-, että myös yhä enenevissä määrin sosiaalihuollon puolella. Sen etenemisessä on kuitenkin vielä valtavia alueellisia eroja, jotka selittyvät sekä asenteellisilla, että taloudellisilla syillä.

– Digitalisointi vaatii investointeja, nämä eivät ole mitään pikavoittoja! Pelkkä järjestelmän hankinta ei riitä, vaan tarvitaan toimintatapojen uudistamista, muutosjohtamista ja jatkuvaa kehitystyötä.

Teknologia ja välineet ovat jo olemassa, mutta perinteisesti terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole välttämättä kiinnostuneet digitalisoitumisesta, koska se ei sinänsä kuulu lääketieteen ytimeen tai ole heidän vahvinta osaamisaluettaan, Niemi toteaa.

– Todellisuudessa kun kyse on toimintatapojen uudistamisesta käyttäen uusia työkaluja, voisivat saavutettavat hyödyt olla merkittäviä. Perinteisiä toimintamalleja tulee muokata tai jopa poistaa, jotta uusista toimintamalleista ja järjestelmistä saadaan täysi hyöty irti.

– Suurimman muutoksen pitää tapahtua terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa, ettei käy niin, että kansalainen on ottanut käyttöönsä uuden palvelun, mutta ammattilainen ei ole vihkitynyt asiaan. Fakta on myös, että työn ohjaukselliset asiat tulee ottaa prosessissa huomioon, sillä asiakasryhmät muuttuvat, kun ns. helpot asiakkaat siirtyvät suosimaan sähköistä palvelua.

Niemi kertoo esimerkiksi Kaiser Permanentesta, joka on Yhdysvalloissa Kaliforniassa toimiva terveydenhuollon järjestäjä, jota pidetään yleisesti lääketieteellisen digitalisaation edelläkävijänä. Sillä on jo pitkään ollut käytössä sähköinen asiointijärjestelmä sekä mm. järjestelmä, joka analysoi potilaan oireita, ja ohjeistaa kotihoidossa tai varaa ajan lääkärille.

– Keskeinen kysymys on kuka päättää investoinnista. Digitalisaatio on ikään kuin palikka, joka toimii terveydenhuollon ulkopuolella, mutta se vaikuttaa kaikkiin, ja sillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Nekin yksilöt, jotka eivät tarvitse säännöllisesti terveydenhuollon palveluita, hyötyvät siitä.

 

Vuodesta 2011 lähtien myös Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on ollut kehitteillä ja käytössä Medinet-potilastietojärjestelmä terveyskeskuksissa, erikoissairaanhoidossa sekä osittain myös sosiaalitoimen palveluissa. Niemi kehuu tietojärjestelmän toimittanutta yritystä erinomaiseksi yhteistyökumppaniksi, ja painottaa kuinka keskeistä hyvä ja tiivis kumppanuus on. Merkittävä osa kokonaisuutta ovat uudistuneet lomakepohjat, joiden kehittäminen osoittautui yllättävän työlääksi.

– Sen olisi voinut tehdä laajemmassa perspektiivissä kansallisesti. Nyt kuitenkin lomakkeet on luotu rakenteisesti, eli tieto ui järjestelmässä tehokkaasti ja vältytään esim. kaksinkertaiselta tiedolta.

 

Keväällä 2014 Kuntaliitto keräsi kokoon omahoidon edelläkävijäkunnat luomaan itse- ja omahoitoa tukevien sähköisten palveluiden yhteistä kansallista kokonaisuutta Omahoito ja digitaaliset arvopalvelut (ODA) –hankkeeseen.. Mukana ovat Espoon, Tampereen, Turun, Oulun, Hämeenlinnan ja Joensuun kaupungit, sekä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri. Lisäksi Helsingin ja Vantaan kaupungit sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS ovat osallistuneet ensimmäisen vaiheen suunnittelutyöhön.

– Mukana olevien kaupunkien väestömäärä on valtava! Tutkimusnäyttö todistaa, että tällaisesta muutoksesta ei ole hyötyä, ellei sitä toteuteta riittävän isossa skaalassa kerralla.

Sitralta saadun rahoituksen avulla alettiin palvelukokonaisuutta mallintamaan. Hanke eteni siihen vaiheeseen, että keväällä 2015 haettiin rahoitusta hankkeen seuraavaan vaiheeseen Tekesiltä, joka kuitenkin kieltäytyi. Seuraavaksi on lähestytty Suomen hallitusta siinä toivossa, että hanke olisi yksi paljon puhuttu digitalisaatiota edistävistä asioista.

– Hankkeessa lähdetiin siitä, että kaikki mukana olevat avaavat omat tietonsa ja osaamisensa, eikä yksittäisten toimijoiden kannata edes lähteä sooloilemaan.

Jos tämä jättiloikka saataisiin aikaan, voisi siitä olla rutkasti hyötyä niin yksilötasolla, kuin koko yhteiskunnan tasolla, toteaa Niemi. Esimerkiksi yksilön parempi hallinta omasta elämästään sekä voimaannuttaminen tuovat parempia hoitotuloksia, ja isossa mittakaavassa kansanterveyskin paranee.

– Ison mittakaavan järjestelmästä voisi olla jopa vientituotteeksi! Meillä on esimerkiksi paremmat lähtökohdat miettiä asiaa kunnallisen terveydenhuollon rinnalla myös sosiaalihuollon kannalta, mikä on yhteisenä rakenteena ainutlaatuinen maailmassa.

– Lisäksi tietojärjestelmien ja –pankkien kasvaessa, olisi mahdollista saada valtavan hyvä kuva suomalaisten terveydestä ja erityisesti, minkälaiseksi yksilöt sen itse kokevat.

– Jos ei tätä digitalisaation jättiloikkaa nyt tehdä, niin en tiedä miten tuottavuutta saadaan parannettua sosiaali- ja terveydenhuollossa.

 

Pohjois-Karjalassa on lisäksi noin vuoden ajan kehitetty Siun Sote –hanketta, jossa tarkoituksena on luoda pilottimalli maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteesta tulevaisuudessa. Hankkeen ensisijaisena tarkoituksena on turvata asukkaiden tarpeita vastaavat palvelut huolehtimalla siitä, että langat pysyvät edelleen alueen omissa käsissä.

– Yksi keskeinen osa sähköisten palveluiden onnistumisessa maakunnassa on toimiva infrastruktuuri, eli esimerkiksi toimivat laajakaistayhteydet. Jos asukkaan ensimmäisellä kokeilukerralla yhteydet eivät toimi kunnolla, pettymys on voimakas ja kynnys kokeilla uudestaan kasvaa huomattavasti.

 

Mutta miksi juuri Pohjois-Karjala on ollut niin aktiivinen toimija ja onnistunut terveydenhuollon palveluiden digitalisoinnissa?

– Meillä on ollut alusta saakka visio siitä, mihin suuntaan olemme menossa, ja sitten olemme määrätietoisesti pala kerrallaan edenneet sitä kohti. Seuraamme myös aktiivisesti luotujen potilastilien kokonaismääriä kunnittain ja ikäryhmittäin, ja tällä hetkellä suurimmat ryhmät ovat 50-80 –vuotiaita. Lisäksi, kun täällä on suhteellisen pitkät välimatkat, ja asioita hoitaakseen on perinteisesti pitänyt aina lähteä jonnekin, mikä on digitalisoitumisen myötä vähentynyt, ja sitä kautta tyytyväisyys kasvanut.

– Matkan varrella on tullut myös opittua, ettei koskaan pidä aliarvioida kansalaisen kykyä käyttää sähköisiä palveluita. 90-vuotiaat potilaat ovat tokaisseet, että ”on sitä pitänytkin odottaa, että edistyksen piiriin päästään”, Niemi nauraa.