MINÄ, BYROKRAATIKKO

Tapasin alkuvuodesta entisen kollegan aivan toiselta ammattialalta. Kuultuaan mitä teen nykyään työkseni, hän oli yllättynyt ja kauhistunut. Hän halusi tietää: ”Miten normaali ihminen pystyy muuttumaan sellaiseksi byrokraatikoksi?”

Jäin miettimään kysymystä. Tarkoittaako julkisessa hallinnossa työskenteleminen sitä, että byrokratian pitää olla verissä? Onko prosessin noudattaminen tärkeämpää kuin se mitä saamme aikaiseksi? Onko virkamies jäykkä hahmo, joka on mieluummin tekemättä mitään kuin ottaa sen riskin, että tehty päätös on väärä?

Ohjelmassa kehitettävälle palvelunäkymälle tehtiin käyttäjätutkimus prototyypin konseptista haastattelemalla eri ikäisiä henkilöitä. Haastattelussa juuri täysi-ikäiseksi tullut nainen pohti, että hänen mielestään ”nuoret ovat vähän etääntyneet kaikista poliittisista ja paperijutuista” ja toivoi, että palvelunäkymä toisi nämä asiat lähemmäksi hänen todellisuuttaan. Julkishallinnon toiminta ja byrokratia näyttäytyy siis nuorisolle politiikkana ja paperina.

Omassa työssäni olen törmännyt byrokratiaan yllättävän harvoin. Koko julkisessa hallinnossa on nyt sellainen henki, että asiat halutaan tehdä järkevimmällä mahdollisella tavalla ja tutuista menettelytavoista ollaan monessa tilanteessa valmiita tinkimään. Ihmiset ovat osaavia, motivoituneita ja tietävät olevansa isojen asioiden äärellä. Kansallisen palveluarkkitehtuurin toteuttamisessa toimintatapamme ovat ketterät ja hierarkia matala. Olemme kirjanneet ohjelman toimintatapoihin erikseen, että uutta luotaessa pitää uskaltaa kokeilla, ja myös sen tosiasian, että uutta kokeillessa sattuu joskus virheitä.

Virhe on se kohta, jossa rohkea ajattelu ja virkavastuussa toiminen törmäävät. Virkamies voi toimia tai päättää tavalla, jossa hän syyllistyy virkavirheeseen. Virheen pelko on kirjoitettu lakiin ja se heijastuu toimintakulttuuriin. Virhe on lähtökohtaisesti huono asia. Kovin vähän kiinnitetään huomiota siihen, havaitaanko se nopeasti vai hitaasti. Tai siihen, korjataanko virhe ja opitaanko siitä vai lakaistaanko se maton alle.

Kävimme alkuvuodesta Tanskassa tutustumassa paikalliseen tapaan hoitaa sähköistä asiointia. Yhdellä tanskalaisten kalvoista oli riemastuttava kirjoitusvirhe, byrokratiasta oli tullut Bureaucrazy. Uskon, että se on tavoitetila, johon jokaisen kehitystyötä tekevän virkamiehen tulisi pyrkiä.
 

Kirjoittaja toimii valtiovarainministeriön JulkICT-toiminnossa ohjelmapäällikkönä.

1 reply
  1. Kristiina Puharinen
    Kristiina Puharinen says:

    Kiitos kun nostit kissan pöydälle. Itseanalyysi on aina paikallaan, vaikka se on vaikeaa.

    Minkä tarkoitat olevan tavoite? Nyt ymmärrän kirjoituksesta, että se on tuo tanskalainen toimistohulluus…

    Jokainen käsittää b-sanan omalla tavallaan ja siihen liittyy kai lähtökohtaisesti negatiivinen lataus, vaikka toisaalta osa ihmisistä arvostaa selkeitä toimintaohjeita, pysyvyyttä ja turvallisuutta: vaikka maailma muuttuisi, minun omani ei muutu, enkä luovu saavutetuista eduistani.

    Byrokraatikon anatomiaa (muiden vallankäyttäjien tyyppien lisäksi) käsitellään mielenkiintoisella tavalla Anu Kantolan kirjassa Matala Valta (Vastapaino).

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vahvistus * Aikaraja ylittyi. Lataathan CAPTCHAn uudelleen painamalla päivitys-ikonia.