Määräaikainen muutosvoima

Tiedättehän pikkujoulut. Työporukan henkeä nostattavan kokoontumisen, jossa juodaan, syödään ja juodaan lisää. Tanssitaan ringissä ja koetaan liikuttavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja käydään pikkutunneilla keskusteluja, joista miettii vielä seuraavanakin päivänä että menevätkö esitetyt väitteet humalatilan piikkiin vai ajatteleeko vastapuoli oikeasti noin.

Kävin hyvin aikaisin eräänä joulukuisena lauantaiaamuna keskustelun, jossa ministeriön korkeassa asemassa oleva virkamies kertoi, ettei määräaikainen työntekijä ole mikään oikea virkamies. Että ilman vakituista virkasuhdetta ei synny vastuuta tekemisistä, vaan pelkkää päämäärätöntä räiskimistä määräajan verran ja sen jälkeen pako vastuusta. Pikainen ja ehdottoman epätieteellinen tutkimus todisti, ettei kyseinen virkamies ollut yksin näiden ajatusten kanssa.

Projektikulttuuriin kasvaneena ajatus on outo ja tyrmistyttävä. Projektin onnistuminen mitataan siinä, onko sen tuottama palvelu elinkelpoinen, toimiva ja tarkoituksenmukainen myös jatkuvana palveluna. Vastaako lopputulos niitä tavoitteita ja vaatimuksia, jotka työtä aloitettaessa on asetettu. Onko työllä saavutettu se vaikuttavuus, jota on lähdetty hakemaan.

Määräaikainen työntekijä ei pakene vastuuta, vaan kantaa sen siihen pisteeseen jossa palvelun projektiaikainen kehittäminen päättyy. Vastuu ei ole kiinni virkasuhteen muodossa, vaan asenteessa ja ammattiylpeydessä. Tekijä on juuri niin hyvä kuin viimeinen projektinsa.

Kuten huomaatte, kalikka kalahti. Kansallista palveluarkkitehtuuria tehdään täysin määräaikaisella miehityksellä, joka tämän koko luokan kehittämisohjelmassa on ainoa vaihtoehto. Kulunut syksy on ollut armottoman tiukka, mutta kaikki palvelut on puristettu tuotantovalmiiksi annetuissa aikatauluissa. Kaikki tehty työ katsoo kauas: siihen maailmaan jossa nyt kehitettävät palvelut muodostavat digitaalisen Suomen lakisääteisen selkärangan.

Kehittämistehtävä on erilaista kuin tasainen virkatyö. Muutos ei synny kivuttomasti, ja kun odotukset ovat suuret, on muutoksia tehtävä paljon. Aina löytyy joku, joka ei siitä pidä.

Yksi hankepäälliköistämme tiivisti KaPAn alkumetreillä meille heitetyn haasteen: Joko tämä tehtävä on ammatillinen itsemurha, tai sitten tulee kutsu linnanjuhliin. Meillä ei ole turvallista ja tasaista vaihtoehtoa, johon sisältyisi aikaa odotella tai mahdollisuutta vältellä vastuuta. Vaihtoehtoina ovat kaikki tai ei mitään. KaPA on valinnut kaikki, ja sitä tavoitetta teemme täysillä – tämän määrätyn ajan.

Kirjoittaja toimii valtiovarainministeriön JulkICT-toiminnossa ohjelmapäällikkönä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vahvistus * Aikaraja ylittyi. Lataathan CAPTCHAn uudelleen painamalla päivitys-ikonia.